Lapset ja raha: Kitsas kitupiikki vai tuhlaileva törsääjä?

Voisi karkeasti jakaa taipumukset kahteen näkökulmaan. On olemassa luonnostaan säästäväisiä ihmisiä ja toisella puolella rahan käytöstä nauttivia ihmisiä. Joillekin säästäminen ei tuota tuskaa vaan sitä he tekevät luonnostaan selkeiden tavoitteiden kera. Jos vertaan itseäni ja siskoani, niin minä olen ollut kova säästämään pienestä pitäen, säästin jopa äitini rahoja ja kielsin häntä ostamasta ”turhia” paitoja. Rahan käyttäminen on minulle taas tuntunut aina vaikealta, huomaan että aikuisiässäkin mietin todella tarkkaan mitä mikäkin maksaa ja mitä kannattaa hankkia. Minähän en maksa Suomessa vedestä, vaikka minulla olisi kovakin jano. Lisäksi tunnistan ja tunnustan, että minulle myös antaminen tuottaa vaikeuksia.

Siskoni ei ole nuorena ollut kovin säästäväinen samalla tavalla kuin minä. Hän on aina nauttinut kuluttamisesta. Hän on myös lapsena ollut hyväsydäminen ja antanut omista viikkorahoistaan köyhille, jos tilaisuus siihen tuli. Itse taas suljin mieluummin silmäni ja menin nopeasti tilanteen ohitse. Olen onneksi jotenkuten oppinut, ”korvamerkitsemällä’” rahoja, nauttimaan kuluttamisesta ja antaminenkin on nykyään helpompaa. Kerron tästä tarkemmin erillisessä julkaisussa. Siskonikin oppi selkeästi säästämään saavuttaakseen tavoitteitaan. Esim. lukioiässä hän teki monia töitä samaan aikaisesi ja näillä kesätyörahoilla hän lähti yli puoli vuotta kestävälle maailmanympärysmatkalle.

Luonteet tulevat lapsissa esiin jo hyvin varhain, jopa ennen kouluikää. Meidän vanhin tytär on säästeliäs luonteeltaan. Hänellä on aina selkeät tavoitteet mihin hän säästää. Koska lapsemme ovat nuoria, niin haluamme opettaa säästämisestä säästämällä johonkin isompaan hankintaan tai tekemistä varten. Esikoisellamme on selkeästi vaikeampaa laittaa lahjoitukseen osan viikkorahastaan. Tätä siis harjoitellaan vielä. Keskimmäinen tytär käyttäisi kaiken viikkorahan pehmoleluihin, jos vaan saisi. Hän on myös hyvin antelias ja on ihana nähdä miten hän monesti itselle tarkoitetuista tuhlausrahoistaan mielellään antaa katutaiteilijoille tai kerjäläisille. Hänellä on taas vaikeata laittaa säästöön rahaa. Pitkään keskustelimme mihin hän haluaisi säästää, mutta hänellä ei ollut siihen mitään tavoitteita. Nyt muutaman viikkoa sitten hän keksi, että hän haluaa hankkia kameran. Hän on kova valokuvaamaan, joten tämä oli mielestäni loistava ajatus. Nyt kun hänellä on selkeä fokus, niin tämä kannustaa häntä säästämään.

En sano, että kitsas kitupiikki olisi parempi kuin tuhlaileva törsääjä. Henkilö, joka on liian säästäväinen saattaa olla hieman itsekäs eikä mielellään auta muita. Raha sijoituksissa ja pankkitilillä ei lämmitä, jos sitä ei osaa käyttää. Kun me kuolemme, emme voi ottaa täältä mitään mukaamme. Säästäväisen olisikin tärkeätä oppia elämään hetkessä. Kulutuksesta nauttiva taas elää nimenomaan hetkessä. Hän saattaa nauttia liiankin paljon hetkestä. Jos ei osaa laittaa sivuun, niin on riski päätyä velkakierteeseen. Tasapaino näiden luonteiden välillä on optimaalista.

Säästäväistä lasta voidaan opettamaan nauttimaan kuluttamisesta ja antamisesta. Työkaluna voi käyttää esimeriksi Viikkorahan kolmekirjekuorta. Meidän luonne ohjaa meitä tiettyyn suuntaan ja joudumme opettelemaan asioita, jos ne eivät luonnostaan tunnu mukavilta. Säästäväinen lapsi voi nauttia tuhlausrahoistaan, koska ne ovat tuhlaukselle korvamerkitty. Omalla esimerkillä ja hieman pakottamalla antamaan lapsi oppii myös huomioimaan muita ja auttamaan heitä, jotka sitä tarvitsevat. Rahan käytöstä nauttiva lapsi voi taas oppia säästämään. Ensin joudutaan opettamaan säästämistä sekä vanhemman esimerkillä, että vaatimalla että lapsi laittaa osan viikkorahoistaan säästöön. Kun säästämisestä on tullut tapa, se ei olekaan niin vaikeata enää. Voidaan verrata säästämistä liikuntaan. Pienenä opitut hyvät liikuntatottumukset kantavat pitkälle aikuisikään saakka. Aikuisena on paljon vaikeampaa oppia liikkumaan säännöllisesti, jos sitä ei lapsena ole tehnyt. Säästämällä tiettyyn tavoitteeseen ja saavuttamalla sen palkitsee lasta, joka muuten kuluttaisi kaiken. Tästä lapsi saa positiivisen onnistumisen kokemuksen. Kyseessä on pitkäjänteisestä ja johdonmukaisesta työstä, mitä me vanhemmat joudumme sekä itsemme kanssa, että kasvatustyössämme tekemään.