Asunto-osakkeen
hankkiminen lapselleen on mielestäni houkutteleva säästämisvaihtoehto, mutta ehkä kuitenkin enemmän ajatusleikkinä kuin
käytännössä.
Asunto opiskeluajaksi
Olisihan se ihanaa, jos lapsemme voisivat asua omassa asunnossaan
opiskeluaikana, tai jopa yhteisessä kolmiossa. Voisimme hankkia
taloyhtiöstämme kolmion ja lapsilla olisi oma asunto, mutta
olisivat silti lähellä.
Asunto-osakkeen lahjoittaminen tai hankkiminen lapselleen tulee
yleensä vastaan siinä vaiheessa, kun lapsi on lähdössä
opiskelemaan. Asunnossa lahjaveron välttäminen on lähes
mahdotonta, koska tällainen lahjoitus pidetään ennakkoperintönä.
Yksi mahdollisuus on lahjoittaa asunnon pienissä osissa välttääkseen
lahjaveroa, tai antaa osan asunnon hinnasta lainana lapselleen.
Lainan pitää toki maksaa takaisin, eikä ala-ikäinen lapsi voi
ottaa lainaa.
Jos nuori on saanut suurehkon pesämunan, niin hän saattaa pystyä
hankkimaan omilla rahoillaan asunnon säästääkseen vuokramenoista.
Asunnon hankinta saattaa olla hyvä kohde pesämunalleen.
Onko oma asunto sijoitus?
Koen kuitenkin, että oma asunto, jossa itse asuu, ei ole
varsinainen sijoitus. Moni pitää lainanlyhennystä säästämistapana,
jos lainaa ottaa asunnon hankintaan. Asunnosta ei saada tuottoa, vaan
siitä koituu kuluja. Voidaan toki ajatella, että oma asunto laskee
asumiskuluja verrattuna vuokralla asumiseen. Asunto on järkevä
ostos, kunhan asunnon hankintahinta ja vastike ovat kohtuulliset.
Vaikka koen, että oma asunto ei ole varsinainen sijoitus, niin
asumme omistusasunnossa. Olen pyöritellyt laskelmia, jossa vertaan
asuntomme vastikkeita ja lainakorkoja mahdollisiin vuokrakuluihin ja
tällä hetkellä meidän kannattaa myös rahallisesti asua
omistusasunnossa. Asumiskulut ovat kohtuulliset ja olemme pystyneet
hyödyntämään asuntoamme vakuutena sijoitusasuntoihin.
Sukupolvisijoittamista
Vuokra-asunto on taas sijoitus. Asunnosta saadaan passiivisia
tuloja asukkaan maksavasta vuokrasta. Hyödyntämällä pankin
myöntämää sijoituslainaa voivat tuotot sijoitetulle omalle
pääomalle nousta huimiin lukemiin. Lapselleen ei kuitenkaan voida
ottaa lainaa, eikä näin hyödyntää pankin myöntämää
lainavipua. Mikä sinänsä on oikein hyvä asia. Asuntosijoittamisen
aloittaminen on asia johon ryhtymiseen lapsen pitää tehdä
itsenäisesti päätöksen aikuistuessaan. Sitä ennen voimme
kuitenkin jo perusajatuksia ja esimerkillä näyttää miten systeemi
toimii.
Sijoitusasunnoista lapsemme oppivat jo nyt meidän kauttamme,
koska olemme investoineet tähän omaisuuslajiin. He ovat olleet
mukana asuntonäytöissä, vuokrasopimusten tekemisessä ja ovat
kyselleet asiasta, kuten mitä tarkoittaa vuokra ja miksi meillä on
näitä asuntoja.
Olemme hyödyntäneet pankin myöntävää sijoituslainaa.
Kassavirtaa vuokra-asunnoista emme vielä saa ja sijoituksemme ovat
pääomaverojen takia jopa miinuksella. Laina-aika lainoissa on
keskimäärin 20v., joten me emme tule nauttimaan sijoitustuotoista
ihan lähivuosina. Asuntosijoittaminen meillä on siis lähinnä
sukupolvisijoittamista, mutta samalla myös oman lisäeläkkeen
turvaamista. Onkin entistä tärkeämpää, että lapset osaavat
vastuullisesti käyttää rahaa aikuisena, kun he aikanaan perivät
asuntokannan.
Oletteko hankkineet lapsellenne asunnon? Mikä on ollut syy
siihen?
Tunnisteet: asuntolaina, asuntosijoittaminen, ensiasunto, sijoitusasunto, sijoituslaina