Antakaa lapsemme tehdä virheitä - myös rahan kanssa


Viime viikolla julkaisin elämäni ensimmäisen vlogin. Sen jälkeen on ollut hiljaista myös blogirintamalla. Lupasin kyseissä vlogissani lukea kirjan, joten sen lukeminen, kuten arvelin, on vienyt aikaani (mutta loppu häämöttää jo, eli vlogia on siis tulossa sen ympäriltä). Toinen ajansyöppö tällä viikolla on torstaina alkanut Nordic Business Forum -seminaari, johon osallistuin. Viikonloppuna oli sen jälkiseminaari ja Wealth Forum -seminaari. Neljä päivää putkeen täyttä asiaa. Nyt on kyllä hieman seminaariähkyä, vaikkakin huippupuhujat ovat antoisia. 


Jotta tällaisista tapahtumista olisi hyötyä, niin tärkeätä on ottaa opit käytäntöön ja toistaa niitä uusia toimintatapoja, jotta niistä tulisi pysyviä ja näkyviä muutoksia. Yksi toistuva teema seminaarin eri puhujilla oli virheiden hyväksyminen organisaatiossa. Pitää olla OK mokata. Tämä pätee myös lapsillemme. Heidän pitää saada tehdä virheitä. Sanotaan, että pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet. Virheiden kohdalla uskon, että samanlainen analogia pätee. 


Meidän vanhempiemme tehtävämme on antaa lastemme testailla rahan käyttöä itsenäisesti. Antaa heidän tehdä virheostoksia ja antaa heidän myös oppia niistä virheistä. Itselläni on kokemusta tästä. Olin yläasteikäisenä Isossa Britanniassa kielikurssilla kolme viikkoa. Olin vanhemmiltani saanut käyttörahat reissulle. Kävin matkan puolivälissä kavereideni kanssa shoppailemassa ja ostin itselleni kahdet farkut. Tämän seurauksesta kävi niin, että matkarahani loppuivat ennen viimeistä viikkoa. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyytää vanhemmiltani hieman rahallista apua. Tämä nolotti ihan kauheasti, erityisesti kun tiesin, että minun pitää isälleni myöntää, että rahat olivat menneet turhaan, lisäksi olisihan yhdet housut riittäneet. En pystynyt myöntämään, joten valkean valheen tilanteesta isälleni, mutta tunne ja häpeä, että en ollut vastuullinen rahan suhteen teki minuun syvän vaikutuksen. Se on ollut yksi minulle talouden hallintaa opettavaisimpia asioita. Onneksi maksamani oppirahat olivat loppuen lopuksi pienet.

Antakaamme siis lastemme tehdä virheitä ja oppia niistä. Kun he mokaavat, miten reagoimme? Itse pelkäsin kertoa totuuden isälleni, joten toivon todella, että omat lapsemme uskaltavat myöntää virheitä, kun niitä sattuu. Silloin voimme yhdessä pohtia mitä tapahtui ja mitä pitää tehdä, jotta tilanne ei toistuisi. 


Onko teillä tällaisia oppimiskokemuksia lapsuudesta tai nuoruudesta rahaan liittyen?


Tervetuloa seuraamaan Facebookissa.

Tunnisteet: , ,