Minut on kasvatettu siten, että laina on pahasta. Vanhemmat ostivat auton ja kesämökin käteisellä. Asuntoon piti ottaa lainaa, mutta vuosia oli säästetty ennen sitä ja he maksoivat lainan pois hyvinkin nopeasti. Opiskeluaikoina oli mahdollisuus saada opintolainaa, mutta ei tullut mieleenkään, että olisin sitä hakenut. Kävin kesä, viikonloppu- ja iltatöissä, mikä välillä rokotti saamaani opintotukea ja asumistukea. Raha riitti vallan mainiosti. Pystyin matkustelemaan ja elämään mukavaa opiskelijaelämää.
Toimimme niin kuin meidät kasvatetaan. Asuntosijoittaminen kiinnosti jo opiskelujen loppuvaiheessa, mutta ”paha laina” kummitteli mielessäni enkä edes lähtenyt selvittelemään asiaa. Laina oli tosiaan lapsuuden perheessäni todella huono asia. Sitä piti välttää kaikin keinoin. Oma asenne lainaa kohtaan kuitenkin muuttui, mutta vasta yli kolmekymppisenä. Luin vuosia sitten Robert Kiyosakin kirjan Rikas isä köyhä isä, joka muutti ajatteluani. Laina voikin olla ”hyvää”???
Jos lainaat sijoitusta varten, niin se ei välttämättä ole paha asia. Jos lainan avulla saat luotua uutta tuloa itsellesi, niin se saattaa olla hyvinkin järkevää ottaa. Sehän pitää silloin nähdä investointina. Sain tämän ahaa-elämyksen ja lähdin 2010 selvittämään asuntosijoittamisen mahdollisuuksia. Näinhän se meni, vuokra kattaa vastikkeet ja korot, jopa lainanlyhennyksiä. Laina mahdollistaa sen, että minusta pystyi tulemaan asuntosijoittaja paljon nopeammassa tahdissa, kuin jos itse olisin ensin säästänyt koko asunnon myyntihinnan verran.
Minun lapsuudessani kaikki laina oli pahaa lainaa. Tämä oli iskostunut pitkään aikuisuuteen saakka. Tätä ajatusmallia oli vaikea muuttaa, koska en edes kyseenalaistanut sitä. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että minulle ei ole koskaan tullut mieleen, että pitäisi ottaa lainaa (kuten kulutusluottoa tai pikavippiä) päivittäisiä ostoksia tai huvittelua varten.
Olen lukenut ja kuullut tarinoita, että velkakierre on lähtenyt muutaman kympin luotosta liikkeelle. Paineet maksamattomista laskuista ja rahahuolet stressaavat ja voi olla, että omat keinot ovat vähissä selvitä ulos tilanteista. Onneksi apua ja työkaluja on tarjolla. Jos lapsena opimme, että kulutuslaina on ihan normaalia niin voi olla, että emme kyseenalaista, miksi ei kannattaisi ottaa korkeakorkoista lainaa. Mahdollisesti heräämme tilanteeseen vasta sitten, kun olemme kaivanneet itsellemme todella syvän kuopan.
Meidän kaikkien kannattaa pohtia minkälaisia malleja meidän vanhemmat ovat meille istuttaneet tiedostaen ja tiedostamatta. Sen jälkeen onkin hyvä katsoa peiliin ja tiedostaa minkälaisia malleja me istutamme omiin lapsiimme. Onko raha huolen aihe, riidan aihe, onko laina aina pahasta, vai onko se joskus myös investointi, onko ok ottaa osamaksuja ja kulutusluottoa ”normikulutukseen” vai pitäisikö etukäteen säästää rahaa niihin. Oletteko miettineet näitä?
Henkilökohtaisen talouden taidot, raha-asioiden hallitseminen, ja sitten oman talouden ylijäämän kehittäminen ovat taloustaitoja, joita voi opiskella. Kunnat tarjoavat velkaneuvontaa, esimerkiksi Helsingissä on matalan kynnyksen puhelinpalvelu. Vaurastumista ja oman talouden kehittämistä ylijäämäiseksi voi myös opiskella erilaisissa valmennuksissa.
Unna Lehtipuun Timanttipesulassa kysytään Mihin sinä sijoitat aikaasi, talenttiasi ja rahojasi?
Tunnisteet: hyvä laina, investointi, kirja-vinkit, kiyosaki, paha laina, Unna Lehtipuu, velkavipu
